Verta ja suolenpätkiä

Viimein viimein viimein tuli se päivä jolloin leikkaussalin ovet aukenivat. Olen niin innoissani etten edes keksi tarpeeksi supereita adjektiiveja kuvailemiseen miltä tänään harjoittelussa tuntui.

Lauantaina ei pitänyt mennä minnekkään, eikä tehdä mitään "mutta kuinkas sitten kävikään". Olin sen verran tukka täynnä, että vuodatin syvimpiä tuntemuksiani aivan väärälle henkilölle, aivan väärässä paikassa ja aivan väärään aikaan. Nyt todella toivon, että illat pimenevät ja ruskea paperipussi kestää vesisadetta.