Onnellisempana kuin koskaan

En tiedä mikä sussa oikein kiinosti
mut mulla silloin välähti että empähän pistäis
vastaankaan
kuljeskelemista ihan kahdestaan nyt on styylattu
kuukaus
niin jykevä on rakkaus


Siinähän hän oli, nenän edessä. Poika, jonka olin tiennyt jo kauan nimeltä, joka oli jutellut mun kanssa Joccarin terassilla ja jonka kanssa olin facebookissa vaihtanut muutaman sanan. Sitten se poika otti yhteyttä ja yhteyden pito alkoi. Pari viikkoa sitten, vietimme illan ja yön yhdessä ja sen jälkeen olemme olleet erossa vain pakosta. 




Välillä, mun hengitys ei kulje. Usein mun jalat eivät kanna, vaan meinaavat pettää alta. Mikään ei oikeastaan ärsytä, vakavan naaman pitämiseen pitää keskittyä, sillä tekee koko ajan mieli hymyillä. Tuntuu kuin joku olisi täyttänyt vatsan hiilihapoilla. Kun ollaan oltu erossa enemmän kun pari tuntia, kurkkuun alkaa muodostua pala. En uskonut, että näin voisi käydä, mutta LUOJALLE KIITOS ETTÄ KÄVI. 

IJoulu tule jo

"Wintoosan käyttäjät saa imee vaik pamppuu, mä vaan rakastan mun omppuu"

Olen siis todellakin vannoutunut Mac-fani. Ihastus alkoi välittömästi Riston lähettäessä mulle MacBookin ylioppilaslahjaksi 1.6.2008. Kolmen päivän jälkeen ihastus syveni rakkaudeksi, kun tajusin että
-kone ei kaadu, eikä heitä ruudulleni error-settejä
-kone on kaunis ja hiljainen
-kone on todellinen kannettava, sitä jaksaa kantaa yhdellä kädellä kevyesti ja sen johto on tehty helposti mukaan pakattavaksi
-ohjelmien käyttö on naurettavan helppoa
-kirjoittaminen näppäimistöllä on uskomattoman kevyttä
Nurkissa pyörii koulun puolesta saatu Dell läppäri, mutta ainoa ohjelma mitä sillä oikeastaan käytän on Word.

Kävin mammalla poikkeamassa ja siirsin pari kuvaa mamman IPhonesta omaan Samsung puhelimeeni ja mietin että miksi. Miksi ihmeessä mulla ei edelleenkään ole IPhonea ? Annoin tassua, pyörin ympäri, istuin, makasin, leikin kuollutta ja tuijotin koiranpentuilmeellä rakastavan äitini kasvoja ja sieltä se tuli "no eihän se Soneran tarjous nyt kovin paha ole siitä IPhone 4S:stä". Nyt sitten odotetaan tuleeko mulle IJoulu VALKOINEN.

Henkkamaukkamurheita

Taloudellisesta tilanteesta huolimatta, sorruin H&M tarjoukseen "Valitsemastanne tuotteesta -50%". Hain paketin ja hirveellä innolla vedin mekon kokoa 46 päälleni, ja se oli vallan mahtava. Seuraavaksi yritin laittaa legginssit kokoa 48 jalkaani. Yritin. Ei luistaneet jalkaan mitenkään. Olisi kannattanut lukea punaisella printattu teksti. ÄRGH.

Syy siihen, ettei legginssit kokoa 48 mahdu jalkaan on tiedossa, samoin se, kuinka tilanteesta päästään eroon. Kävin siis uimassa 20 kieppiä uimahallilla ja sanonta "kuin täi tervassa" ei voi olla yhtään kuvaavampi.

Kävin Emman kynsistudiolla katselemassa kuola valuen uusia rakennekynsikoristeita. Omat kynnet ovat tällä hetkellä niin lyhyet, ettei niitä voi edes kutsua kynsiksi. Heti kun palaan kouluun viimeisien teoriaopintojen pariin, palaan upeiden pitkien koristeltujen kynsien kanssa !

Näitä on ikävä !

Naapurustorakkautta

En asu maailman ruusuisimmalla asuinalueella. Naapurissa pitkään viihdytti mua kahden lapsen äiti, jonka mies kävi vieraissa ja jonka jälkeen hän epäili pitkään, että mies käy jatkuvasti vieraissa. Näinkin tarkat tiedot heidän suhteestaan johtuu siitä, että kyseisellä naisihmisellä oli mielettömän hyvät keuhkot, ja unohti kesällä täysin, että asioita voi hoitaa myös keskustelemalla eikä huutamalla. Syksyllä menivät yllättäen lusikat jakoon ja huuto loppui. Ei olisi kannattanut lipasta, sillä nyt mulla on uusi yläkerran naapuri. Uusi yläkerran naapuri tykkää paukutella ovia, kävellä kengät jalassa sisällä ja pitää ryyppäjäisiä arkiöisin. Viime yönä kyseinen naapuri ja hänen epämääräiset ystävänsä tekivät oman ennätyksensä, örvellys jatkui yön läpi edelleen kun herätyskelloni soi 05.45. Viime yönä en soittanut poliiseja, mutta tästä lähin alkaa sinivuokot kukkimaan rappukäytävässä.

Vaikka vähän väsytti, leikkausosastolla oli vielä eilistäkin mahtavampaa ! Olen kuulemma ollut silmät lautasen kokoisena suu auki koko päivän ja näyttänyt Liisalta Ihmemaassa :D Kello oli 16 ja tajusin, että kotiin piti lähteä jo klo 15 ja olin täysin hämmästynyt, 9h meni kuin lentäen. Jotenkin alkaa avautua paremmin Greyn Anatomian Cristinan ajattelutapa !

Töiden jälkeen kävin vielä purkamassa ylimääräistä virtaa jumpassa, mikä tuntui yllättävän hyvältä. Viikonloppu meni valuessa kuin vihreä räkä, joten onpahan ollut ainakin lihaksistolla aikaa palautua...Pumppuparkaa hieman kolottaa, mutta se ei nyt taida johtua mistään fysiologisesta vaivasta.

Verta ja suolenpätkiä

Viimein viimein viimein tuli se päivä jolloin leikkaussalin ovet aukenivat. Olen niin innoissani etten edes keksi tarpeeksi supereita adjektiiveja kuvailemiseen miltä tänään harjoittelussa tuntui.

Lauantaina ei pitänyt mennä minnekkään, eikä tehdä mitään "mutta kuinkas sitten kävikään". Olin sen verran tukka täynnä, että vuodatin syvimpiä tuntemuksiani aivan väärälle henkilölle, aivan väärässä paikassa ja aivan väärään aikaan. Nyt todella toivon, että illat pimenevät ja ruskea paperipussi kestää vesisadetta.

Turkulainen kotiorja

Pakkasin kamat ja siirryin Henkan luo Turkuun viettämään vapaapäiviä. Suunnitelma oli parannella rusketusta merenrannalla, mutta se meni puihin ukkosmyrskyn vuoksi. Tekemisen puutteessa olen päivän touhunnut pyykkien, tiskien ja pikkuaskareiden parissa Henkan ollessa töissä. Tullut paljon pohdittua vaihtoehtoa olla koskaan tekemättä oikeita töitä, kotiäidin homma olisi mulle varsin passeli. Varsinkin, jos ei hanki lapsia. Lainasin Polosen Henkan työmatkakäyttöön, odotan molempia innokkaasti takaisin, että pääsisi kohti keskustaa ja kulttuurinähtävyyksiä !

Missä mää oon ?

Itsenäisen opiskelun aika on ohi, ja oli aika palata koulun penkille. Tai vaihtoehtoisesti keittiön penkille verkkoluentojen pariin. Tiukkaa teoreettista puurtamista on edessä vielä kolme viikkoa jonka jälkeen pääsee harjoitteluun. Tämän vuoksi harrastustoimintatekstin, eli blogin, päivittäminen on jäänyt.