mut mulla silloin välähti että empähän pistäis
vastaankaan
kuljeskelemista ihan kahdestaan nyt on styylattu
kuukaus
niin jykevä on rakkaus
Siinähän hän oli, nenän edessä. Poika, jonka olin tiennyt jo kauan nimeltä, joka oli jutellut mun kanssa Joccarin terassilla ja jonka kanssa olin facebookissa vaihtanut muutaman sanan. Sitten se poika otti yhteyttä ja yhteyden pito alkoi. Pari viikkoa sitten, vietimme illan ja yön yhdessä ja sen jälkeen olemme olleet erossa vain pakosta.
Välillä, mun hengitys ei kulje. Usein mun jalat eivät kanna, vaan meinaavat pettää alta. Mikään ei oikeastaan ärsytä, vakavan naaman pitämiseen pitää keskittyä, sillä tekee koko ajan mieli hymyillä. Tuntuu kuin joku olisi täyttänyt vatsan hiilihapoilla. Kun ollaan oltu erossa enemmän kun pari tuntia, kurkkuun alkaa muodostua pala. En uskonut, että näin voisi käydä, mutta LUOJALLE KIITOS ETTÄ KÄVI.
