Syy tähän kammottavaan silmäpussitautiin on Himos Areena ja Jenni Vartiainen. Loistava keikka mahtavien kavereiden kanssa jaettuna. Hieman vahingossa aiheutin pahennusta ja työkavereille sirpalelimesotkua. Jatkot piti tottakai pitää Joccarissa ja jatkojen jatkot Shellillä. Joccarin reisusta sen verran, että puolet pienempi jätkä sai mut kaadettua kumoon ja Shellistä sen verran, että eipä ole lihapiirakka koskaan maistunut yhtä mainiolle. Kyllä, olin siis humaloidi.
Kamera jäi kotiin, mikä harmittaa suuresti, päästiin ihan Jennin eteen tuijottelemaan keikkaa ja kännykällä sai sutturakuvan muistoksi
Kokeiltiin kovasti josko suhteilla olisi päässyt bäkkärille, mutta ei. Kuitenkin saatiin kamoja keräävä kosketinsoittaja hakemaan nimmaria, joka päätyi koristamaan mun vaatehuoneen ovea
Silmäpussit alkaa jo hieman latistua ja on aika kerätä voimia tulevaan työyöhön, keikalla tänään Klamydia. En oikein tykkää kyseisen bändin tuotannosta, yhden biisin kertosäe on kuitenkin hyvä ja kovin tarttuva
Ja elo niin kuin kilo kirsikoita
niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti